sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Jouluinen työpäivä

Lähestyvä joulu näkyy mukavasti myös työpäivissäni. Jonkun asiakkaan kanssa saatamme jo hyvissä ajoin alkaa askarella joulukortteja tai koristeita. Ehkä paistamme joulutorttuja tai teemme jouluista ruokaa. Vähintään kuitenkin juttelemme joulusta ja siihen liittyvistä muistoista. 

Eräänä joulukuun työpäivänä suunnistan muistisairaan asiakkaani luokse aamupäiväksi. Joulu ei ole vielä ihan kynnyksellä, joten tänään jutustelemme asiakkaan jouluun liittyvistä muistoista. Muistisairaudesta huolimatta lapsuusmuistot palaavat mieleen ja hän innostuu kertomaan, miten isän kanssa haettiin kuusi omasta metsästä. Hän muistaa joulun tunnelman ja perheen yhdessäolon. Mietin, miten voisin tuoda sitä lämmintä joulutunnelmaa tämän yksin asuvan vanhuksen kotiin. Lähiomaisia ei ole, joulun hän viettää yksin kotona. Vain hoitajat piipahtavat aamuin illoin - toivottavasti tonttulakki päässä... Taidankin seuraavan viikon käynnille viedä mukanani valmiin piparitaikinan ja muotteja, paistamme yhdessä pellillisen tuoksuvia pipareita. 

Myös iltapäivän asiakas asuu yksin, mutta hänen kotinsa on palvelutalossa. Talon ala- ja kerrosauloja on jo koristeltu jouluisin aihein ja asukkaat kokoontuvat aulaan niitä ihastelemaan. Joulun tunnelman voi aistia. Astuessani sisään asiakkaani asuntoon, on tunnelma hieman toinen. Yö on ollut kivulias ja asiakas on sängyssä masentuneen oloisena. Sovimme, että hän saa pötkötellä rauhassa, minä vien pyykit pesutupaan ja sillä välin kun kone pyörii, pistäydyn asiakkaalle kaupassa. Päätän ostaa myös pari joulutorttua, jos asiakas vaikka haluaisi nousta ylös päiväkahville. Asuntoa siivotessani asiakas nouseekin sängystä ja pistää itse kahvin tippumaan. Hyvä, tätä vähän toivoinkin... Juomme torttukahvit ja juttelemme mieluisista jouluruoista. Imelletty perunalaatiko on kuulema parasta, minulle taas lanttulaatikko. Ja rosolli on niin hyvää.  Kun lähden, asiakas on pirteä ja päättää lähteä ala-aulaan juttelemaan muiden asukkaiden kanssa. 

Minä mietin jälleen kerran, miten suuri vaikutus on juttuseuralla ja yhdessä tekemisellä. Asiakasta kuunnellaan ja hän saa kertoa huolensa, hän saa olla emäntänä ja keittää kahvit, kattaa pöydän. Kivut ovat hetkeksi unohtuneet. Miksi meillä vanhusten hoidossa on unohdettu sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitys?

Päivän lopuksi käyn vielä kaupassa ostamassa seuraavan päivän asiakkaalle uuden kylpytakin ja pikkuhousuja, joiden hankinnasta olen sopinut hänen edunvalvojansa kanssa. Pari viikkoa sitten olen hankkinut hänelle maksusitoumuksella myös uuden uutukaiset petivaatteet, maton ja pyyhkeitä. Uudet tarvikkeet ovat hänelle osa joulunodotusta - on mukavaa viettää juhlapyhiä puhtaassa kodissa. 

Ennen joulua pyrin hankkimaan tai tekemään jokaiselle vanhusasiakkaalleni myös jonkin pienen lahjan, riippuen hänen tarpeistaan ja mieltymyksistään. Joku saa tuoksuvan taatelikakun, toinen pitää suklaasta. Joskus lahja on käytännöllinen, lämpimät sukat tai ihovoidetta. Hyvin usein se on kaunis punainen joulutähti, joka tuo monelle sen oikein joulutunnelman. 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti