Valo lisää turvallisuutta

Valo - yksi tärkeimpiä tekijöitä, jolla lisätään vanhuksen kodin turvallisuutta. Useimmiten sen parantaminen unohtuu, vaikka tukikahvat ja rollattoorit muistetaan ottaa käyttöön.

Monella ikäihmisellä näkö huononee vaiheittain, kaihi ja rappeuma heikentävät näkökykyä pikkuhiljaa. Vanhus itse saattaa tottua elämään hämärässä eikä osaa enää kaivata kirkkaampaa ympäristöä. Muistisairaalla hämärä valaistus vaikeuttaa tilojen ja tavaroiden hahmottamista ja saattaa aiheuttaa jopa pelkoa. Hyvällä valaistuksella puolestaan voidaan lisätä vanhuksen ja muistisairaan omatoimisuutta ja edesauttaa kotona pärjäämistä. Valo lisää myös henkistä virkeyttä.

Millainen on hyvä valaistus?
Iäkkään henkilön kodissa valaisimet saattavat olla kymmeniä vuosia vanhoja, heikkotehoisia, pölyn peitossa ja jopa vaarallisen huonokuntoisia. Muoviosat voivat olla haperoituneita, vinossa nököttävät kangasvarjostimet jopa osittain palaneita.

Riittävän kirkas yleisvalo on erittäin tärkeä kaikissa tiloissa, myös eteisessä. Valokatkaisija tulisi olla helposti löydettävissä, ei kalusteiden tai ovien takana. Irtovalaisimien tulee olla hyvin pystyssä pysyviä ja tukevia, joiden katkaisija on mieluiten kiinni rungossa eikä johdossa. Valaisimien sijoittelussa ja mallissa kannattaa huomioida vanhuksen tarpeet - harrastaako hän käsitöitä, lukemista, ristisanatehtäviä. Valaistus järjestetään mahdollisimman turvallisesti lempituolin tai keittiöpöydän ääreen.

Monesti yöpöydät ovat erittäin pienikokoisia, pöytäväisin saattaa keikkua johto piukalla pöydän reunalla. Turvallisinta olisi kiinnittää valaisin seinään. Valaisimien johdot ja jatkojohdot eivät saa risteillä lattioilla.

Kulkureittien turvallisuus

Vanhuksen kodissa vaarallisin reitti kulkea yöaikaan sängystä vessaan. Reitti kannattaakin tehdä mahdollisimman esteettömäksi ja huolehtia siitä, että valot saa helposti päälle jo sängystä noustessa. Pistorasiaan liitettävä yövalo valaisee lattianrajaa ja helpottaa kulkureitin löytämistä, niitä voi sijoittaa reitin varrelle vaikka joka pistorasiaan.

Luonnonvalo

Yllättäen luonnonvalon hyödyntäminen unohtuu, vaikka muuten valoasioita pohdittaisiinkin. Ikkunoissa saattaa olla raskaat ja peittävät verhot, jotka estävät valon sisäänpääsyn ja synkentävät muutenkin tilaa. Makuasiat ovat tietenkin makuasioita, mutta esimerkiksi kapat estävät melko paljon valon sisään pääsemistä, koska valo tulee yläviistosta. Ikkunoiden tulisi olla myös puhtaat, jotta valo pääsee sisään.

Häikäisy

Jotta asia ei olisi liian helppo, on valaistuksen ohella huomioitava, ettei kodissa synny häikäisyä. Kiiltävät vaaleat pinnat, peilit ja kirkas auringonvalo saattaa aiheuttaa häikäisyä. Vanhuksen kodin valaistusta kannattaa tarkastella eri vuorokauden- ja vuodenaikoina sekä seurata vanhuksen toimintaa kodissa.

Lopuksi: muutostöissä tulee luonnollisesti huomioida vanhuksen oma tahto. Ei ehkä ole järkevää muuttaa kaikkea kerralla vaan edetä pienin askelin. Mutta ei muutoksia myöskään pidä pelätä.

Palopuhe

Ikäihmisten kodeissa on monia turvallisuusriskejä, vakavin niistä tulipalo.

Vanhuspalvelulaki edellyttää vanhusten asuvan omassa kodissaan mahdollisimman pitkään, mikä tarkoittaa, että entistä iäkkäämpiä ja huonokuntoisempia vanhuksia asuu yksin. He eivät enää pysty huolehtimaan paloturvallisuudesta omatoimisesti. Jonkun muun on siis huolehdittava siitä. Pahimmillaan tilanne asettaa koko kiinteistön asukkaat vaaraan.

Riskitekijät

Hyvin usein palo alkaa liedelle kiehumaan unohtunesta kattilasta tai lieden päälle joutuneesta syttyvästä tavararasta. Myös tupakointi ja päihteiden käyttö lisäävät tulipaloriskiä. Heikentynyt toimintakyky, hidas liikkuminen tai vaikkapa muistisairaan kyvyttömyys toimia tulipalossa oikein lisäävät kuolemia.

Usein vanhuksen asunnossa on paljon tavaraa ja kulkureitit ovat ahtaita esim. rollattorin kanssa liikuttaessa. Valaisimet ovat vanhoja ja heikkotehoisia, minkä vuoksi yleisvalo on liian hämärä ja lisää liikkumisen epävarmuutta. Yllättävän monilla on tapana pitää ovi takalukossa, jotta ulos päästäkseen tarvitsee avaimen. Tämä on hyvä niksi, jotta avain ei unohtuisi kotiin, mutta hätätilanteessa se saattaa estää ulospääsyn kokonaan.

Mitä tehdä?

Meidän kaikkien, jotka vanhuksen tai muistisairaan kodeissa työskentelemme, tulee seurata ja ohjata asiakasta ja hänen omaistaan minimoimaan riskit. Käytännössä tämä ei ole ollenkaan helppoa. Iäkäs asiakas saattaa itse vähätellä riskejä ja omainen ei yksinkertaisesti ehdi hoitaa asiaa.

Vaikka asiakas itse yrittäisikin huolehtia esimerkiksi palovaroittimista, on se hänelle erittäin vaikeaa. Kattoon kiinnittäminen vaatii työkaluja ja osaavaa tekijää. Huojuvilla taloustikkailla keskellä lattiaa seisten ei pariston asentaminen ole helppoa meille ns. normaalikuntoisillekaan, saati vanhukselle, jolta moinen akrobatia on tietenkin kielletty!

Palovaroittimiin voi nykyisin laittaa 5-10 vuotta kestävän pariston, mutta senkin toimivuutta on säännöllisesti testattava. Testausta ja pariston vaihtoa helpottaa paristokotelo, jonka voi johdolla vetää paristosta seinään halutulle korkeudelle. Jostain syystä näitä ei juurikaan käytetä.

Palovaroittimien lisäksi tulee huolehtia liedestä ja muista laitteista. Turvaliesi ja liesivahti sekä esim. kahvinkeittimen automaattinen virrankatkaisu lisäävät turvallisuutta. Lieden ympäristö tulisi pitää mahdollisimman tyhjänä, ettei siihen joudu palavaa tavaraa.

Usein vanhuksella on turvaranneke, jolla saa hälytettyä apua. Valitettavasti muistisairas ei kuitenkaan osaa reagoida esimerkiksi palovaroittimen hälytykseen eikä osaa toimia oikein tulipalon sattuessa tai edes kertoa, mistä on kyse. Asunnosta pitäisi päästä ulos pian.

Etsiessäni netistä tietoa aiheesta, päädyin Pirkanmaan Pelastulaitoksen sivuille. Joitakin vuosia sitten he ovat oikein paneutuneet asiaan:

Lainaus PPL:n sivuilta: "Tampereen keskuspaloasemalla pidettiin syyskuussa ”Iäkkäiden henkilöiden kotona asumisen paloturvallisuusseminaari”, jossa keskityttiin pelastuslaitosten ja sosiaalitoimen konkreettiseen yhteistyöhön. Tilaisuudessa oli 7 pelastuslaitosta sekä Suomen Pelastusalan keskusjärjestön (SPEK), Suomen Palopäällystöliiton (SPPL) sekä Terveyden- ja hyvinvointilaitoksen (THL) edustus.Yhteenvetona voidaan todeta, että muualla Suomessa yhteistyömuodot ovat keskittyneet lähinnä tulipalojen ehkäisytoimenpiteisiin kun taas Pirkanmaalla hankkeissa otetaan huomioon myös toiminta tulipalotilanteessa. Seppo Männikön sanoin: ”Emme halua vain esittää uhkakuvia vaan tarjoamme myös ratkaisun”.

Juurikin näin. Emme voi kieltää kotonaan asuvaa ikäihmistä elämästä, käyttämästä liettä ja sähkölaitteita, polttamasta tupakkaa. Ei riitä, että on turvarannekkeet ja palovaroittimet. Pitäisi huolehtia siitä, että JOS tulipalo syttyy, palo saadaan nopeasti sammumaan ja asukas ulos asunnosta.

Pirkanmaalla on kehitetty huoneistokohtainen sammutusjärjestelmä, joka siis voidaan asentaa esimerkiksi vain yhteen kerrostaloasuntoon ja siirtää tarvittaessa asunnosta toiseen. Miksi näitä ei käytetä enemmän? Miksi ei kehitetä helppoja ja toimivia ratkaisuja, joilla toimintarajoitteisten ihmisten asuminen omassa kodissaan olisi turvallisempaa?

Älä anna joululahjaksi jyvätyynyä...

Jyvätyyny voi nimittäin olla paloriski. Kun jyvät käytössä kuivuvat ja kuumenevat liikaa, ne voivat syttyä mikrossa palamaan tai jäädä kytemään. Jos jyväpussi laitetaan esim. peiton alle, se saattaa alkaa kyteä ja syttyä myöhemmin palamaan. Kannattaa miettiä, pystyykö vanhus itse lämmittämään jyväpussi ohjeiden mukaisesti ja seuraamaan sen kuntoa.