Olen siitä kummallinen ihminen, että olen myös aina tykännyt siivoamisesta sekä asioiden organisoimisesta. Ehkä järjestelmällinen luonteeni saa tyydytyksen, kun saan sekä ihmisten että heidän kotiensa asiat kuntoon!
Alussa työ oli pääsääntöisesti siivousta, asiakkaina lähinnä perheet ja työssäkäyvät keski-ikäiset henkilöt. Vanhukset eivät vielä olleet kovinkaan valmiita maksamaan palveluista, monilla siivouksen ja muunkin avun hoitivat lapset ja lapsenlapset. Se onkin tietenkin aina molemmin puolinen win-win-tilanne, jota suosittelen vieläkin lämpimästi. Lapsille pieni taskuraha saattaa ainakin jossain vaiheessa teiniyttä olla ainoa motivaatio käydä silloin tällöin mummon luona. Miksei samalla mummokin saisi rahoilleen vastinetta.
Tässä on vain se haittapuoli, että jos avuntarve on suuri ja esimerkiksi siivoojan taidot vähäiset, saattaa mummon asunto pian olla kunnollisen perussiivouksen tarpeessa. Siksi neuvonkin aina, että siivouspalvelut mieluummin ostettaisiin ammattilaiselta, jonka kustannukset saa vähentää kotitalousvähennyksenä. Lapset ja lastenlapset voivat sitten keskittyä muuhun auttamiseen ja vaikka seuranpitoon - siihen kun ei muuten jää aikaa, jos ensin täytyy käydä kaupassa, siivota, tehdä ruokaa...
Tämän kuorman alle itsekin aikoinani meinasin väsyä äitini asioita hoitaessani. 90-luvulla ei vielä ollut kotitalousvähennystä eikä yksityisiä palvelujen tarjoajia. Onneksi meilläkin löytyi lähipiiristä henkilö, joka pystyi ottamaan siivouksen hoidetavakseen - maksua vastaan tietenkin - ja minä puolestani jaksoin hoitaa kaikki muut asiat ja samalla vähän seurustellakin äitini kanssa.
Vuosien aikana maailma ja vanhusten kotihoidon tilanne on muuttunut. Laitospaikkoja on vähennetty ja vanhukset halutaa hoitaa nyt kotona. Huono juttu on vain se, että kunnilla eivät resurssit riitä heidän hoitamiseensa. Kriteerejä kotihoidon piiriin pääsemiseksi on tiukennettu koko ajan ja esimerkiksi suihkupalvelu on otettu pois vanhuksilta, joilla se on ollut vuosien ajan. Katsotaan, että koska huonosti liikkuva 90-vuotias vanhus saa vielä itse puettua aamuisin päälleen, hän ei tarvitse kotihoitoa vaan voi tarvittaessa ostaa tuon suihkupalvelun yksityisesti.
Meille yrittäjille tämä tuo tietenkin lisää työtä ja toki se onkin mukava asia. Toisaalta nuo vanhukset olisivat kokonaisvaltaisen avun ja tuen tarpeessa. Terveyttä ja ravitsemusta pitäisi seurata, ottaa säännöllisesti verikokeet ja tarkistaa lääkitys. Kuntouttava toimintakin olisi hyvä, jotta toimintakyky säilyisi. Harva pystyy ostamaan kaiken tämän yksityisesti vaikka kotitalousvähennyksen tuoma veroetu onkin merkittävä. Näen usein, miten vanhus jää yksin kotiinsa, ei jaksa lähteä istumaan terveyskeskukseen ellei ole aivan pakko. Hän kokee itsensä arvottomaksi, koska ei voi saada huolenpitoa, jota hänen ikänsä ja kuntonsa edellyttäisi.
Usein koen avuttomuutta, kun en pysty ihmeisiin. Mutta olen myös hyvin onnellinen saadessani tehdä tätä työtä, auttaa ja tuoda iloa asiakkaani arkeen. He ovat niin pienestä kiitollisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti